Minkä vaaleissa lupaa, sen edestään edarissa löytää

Edustajistovaalit ovat takana päin. Keskustaopiskelijoiden vaaliliitto jäi harmittavasti tavoitteestaan eikä saanut lisäpaikkaa edustajistoon. Äänimäärä pysyi suunnilleen samana ollen 241.  Ehdokkaat tekivät kuitenkin hyvän vaalityön ja hienointa  oli ryhmämme kannalta valituksi tulleen Olli Saariston huikea 83 äänen saalis, joka oli vaalien suurimpia äänimääriä!  Haluan myös kiittää kaikkia minulle luottamuksensa antaneita äänestäneitä. Äänimäärä laski 13 ääneen kahden vuoden takaisesta 28 mutta tulos oli silti ihan hyvä.

Yleisesti ottaen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa ainejärjestöt vankistivat otettaan vallankahvassa poliittisten ryhmien hävitessä paikkoja Sitoutumatonta vasemmistoa lukuunottamatta. Vihreät, Kansy ja Opiskelijademarit hävisivät kaikki vähintään yhden paikam.  Hieman samaa kehitystä oli havaittavissa vaaleissa poliittisten osalta myös muissa ylioppilaskunnissa ympäri Suomen. Poliittisilla ryhmillä onkin varmasti tästä tuloksesta aika paljon opittavaa, mutta mitä tämä tulos merkitsee sitten käytännössä? Jos opiskelijapoliittiset edustajat ajautuvat entistä kauemmas puolueista, niin miltä näyttää opiskelijapoliittinen edunvalvonta tuleivaisuudessa? En usko, että nykyinen tulos ainakaan tätä edunvalvontaa parantaa, jos puolueiden poliittiset opiskelijajärjestöjen rooli edunvalvonnassa ylioppilaskunnissa pienenee. 

Ainejärjestöt (HYAL) ja Osakunnat olivat vaalien suurinmmat voittajat. Etenkin HYAL:n  selvän vaalivoiton uusiminen oli kiistämättä todella kova tulos ja voitto ansaittu.  Samoin HELP:n paikkojen lisäys oli huomattava ja ehdokasasettelu enemmän kuin onnistunut. Poliittisilla ryhmillä ehkä juuri ehdokasasettelu ei ollut paras mahdollinen.

HYY:ssa on viime vuosina kuitenkin suhteessa kasvatettu paljon kuluja, jotka ovat palvelleet näiden vaalien voittajien etuja esimerkiksi uusien tilojen rakentamisen ja ainejärjestöjen tukemisen suhteen. Nämä menojen lisäykset ovat siten myös suurin syy ylioppilaskunnan talouden tilaan, joka tiivistetysti sanottuna johtaa tätä menoa jäsenmaksun rajuun korottamiseen, velkaantumiseen tai  ylioppilaskunnan muun palvelutoiminnan voimakkaaseen karsimiseen. Vaaleissa nähtiin aika paljon kovia lupauksia ja jotkut jopa väläyttelivät vaalilupauksina jopa  jäsenmaksun alentamista, mutta vähemmän puhuttiin näistä  ikävimmistä aiheista. No, näinhän se on vähän kaikissa vaaleissa, että lupaukset sen kun kasvavat vaalien loppua kohti, mutta odotan mielenkiinnolla tulevaa hallituskautta ja vaalivoittajien näkemyksiä HYY:n tulevaisuuden suunnasta: on aika lunastaa vaalilupaukset. Keskustaopiskelijat tulevat ajamaan vaaliteemojaan myös tulevassa edustajistossa ja uskon, että esim. opiskelija-ateriaan, kampusten väliseen tasa-arvoon, harjoittelupaikkojen palkkaukseen, opintotukeen, lapsiparkkiin  ja muihin opiskelijoita koskeviin asioihin saadaan yhteistyöllä parannuksia tulevalla kaudella.

Ainejärjestöt tekivät vaaleissa varsin suuria lupauksia. Nyt on aika alkaa etsiä niihin ratkaisuja.

 

Edustajistovaalien viimeinen äänestyspäivä käynnistyy tänään

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaalien toinen varsinainen äänestyspäivä on takana. Tänään äänestämään pystyy vielä klo 18.00 asti.  Muista käyttää äänioikeuttasi, jos olet läsnäoleva ylioppilaskunnan jäsen.

Vaalien äänestyspaikat ja ajat löytyvät täältä: http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/368/

Vaalitunnelmaa riittää varmasti HYY:n vaalivalvojaisissa, jotka järjestetään tänään Vanhalla ylioppilastalolla.  Kannattaa tulla seuraamaan!

 

Teemani edustajistovaaleissa

• Ylioppilaskunnan talous saatava tasapainoon

Ylioppilaskunnan kolmannen ylioppilastalon rakentaminen ja niiden tuomat tilakustannukset ovat tuoneet ylioppilaskunnan taloudelle ongelmia. Mielestäni HYY:n tilankäyttöä tulee järkeistää ja vähentää niistä tulevia kustannuksia. Muutenkin ylioppilaskunnan taloudessa on tehtävä pitkäjänteisempää talouspolitiikkaa, jotta jäsenmaksua ei jouduta jatkuvasti korottamaan ja samalla voidaan kuitenkin tarjota laadukkaat palvelut niin jäsenistölle kuin järjestöillekin.

• Opiskelijoiden harjoitteluajan palkkausta parannettava

Ylioppilaskunnan on edunvalvonnassaan kiinnitettävä huomiota opiskelijoiden harjoitteluajan palkkaukseen. Tällä hetkellä monet opiskelijat tekevät töitä liian pienillä palkoilla tai joissain tapauksissa lähes ilmaiseksi.

• Opintoraha  sidottava indeksiin.

Opintotukea ollaan uudistamassa. Mielestäni opintotuessa olisi hyvä tehdä kokonaisvaltainen remontti, mutta jos tällaista ei tehdä niin kannatan jo julkisuudessakin esillä ollutta ehdotusta ja opiskelijarjestöjen pitkäaikaista toivetta sitoa se indeksiin, jolloin sen reaaliarvo ei inflaation myötä koko ajan heikkenisi.  

• Lapsiparkkien palveluita parannettava: lisää palveluntarjontaa myös muille kampuksille.

Perheen, opiskelun ja työn yhteensovittamisesta puhutaan paljon mutta siihen tarjotaan varsin vähän käytännön ratkaisuja. Lapsiparkki on ollut Helsingin yliopiston perheellisille opiskelijoille tärkeä palvelu, joka on helpottanut heidän opiskelujaan. Jos yhteiskunnassamme oikeasti halutaan opiskelijoita perustamaan perheitä, pitäisi yhteiskunnan tukea nykyistä enemmän lapsiparkkien kaltaisia palveluita

• Kampusten välistä tasa-arvoa edistettävä

Helsingin yliopistossa on neljä isoa kampusta: keskustakampus, Viikin kampus, Kumpulan kampus ja Meilahden kampus. Mielestäni näiden kampusten palvelutasoa pitäisi tarkastella tarkemmin. Esimerkiksi  Unicafeiden pitäisi tarjota lounaita nykyistä pidempään Viikin ja Kumpulan kampuksilla.

Lisää politiikasta ja edustajistovaaleista:

http://edarivaalit.wordpress.com/

www.keskustaopiskelijat.fi

www.helsinginkeskustaopiskelijat.blogspot.com

www.helsinginkeskustaopiskelijat.fi

SYL:n  edustajistovaalikone:  http://www.edustajistovaalit.fi/

 

Loppuvuosi mennään velaksi- mitattiin sitten miten päin vaan

Eilen torstaina oli tutkimuslaitos Global Footprint Networkin laskelmien mukaan päivä (overshoot day), jolloin kaikki luonnon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on tämän vuoden osalta kulutettu. Loppuvuoden ihmiset elävät siten velaksi suhteessa uusiutuviin luonnonvaroihin. Suomen osalta tilastot ovat vielä karummat, sillä keskimääräisen suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman 16. suurin. (Suomen ympäristökeskus 2008).

On valitettava tosiasia, että pidemmän päälle velka käy kalliiksi. Siksi ei liene liioiteltua sanoa, että panostukset energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja ylipäänsä uudenlaisiin tuotantomenetelmiin taloudessa tulevat olemaan ratkaisevia tekijöitä, joilla tämä velanotto voitaisiin pysäyttää.Yhtenä ratkaisevana tekijänä tulevat olemaan yritysten toimintatavat, joissa kestävä kehitys tulisi huomioida nykyistä paremmin. Mutta mitä tämä sitten voisi tarkoittaa käytännössä? Olin maanantaina keskustelutilaisuudessa Yhdysvaltojen suurlähetystössä, jossa paikalla oli tutkija ja businesskonsultti Paul Scheldon . Scheldon on tutkinut paljon kestävän kehityksen liiketoimintaa. Mielestäni hänen vetämässä keskustelussa tuli esille mielenkiintoisia argumentteja kestävän kehityksen liiketoiminnan puolesta. Lisäksi keskusteluissa tuli esille myös se, että ympäristöystävällisemmät tuotantomenetelmät voivat olla myös hyvä mahdollisuus liiketoiminnalle ja oikeastaan toimivien kannustien luominen yrityksille on ympäristön kannalta yksi avaintekijöitä, joilla saasteita ja ympäristön kuormitusta voidaan vähentää.

Yksi esimerkki uudenlaisesta ajattelusta oli käsite yritysten voitosta. Voitolla käsitetään yleensä aina vain yrityksen tuottaman voitto. (profit) On kuitenkin hyvä esittää kysymys, onko tämä tapa enää ainoa oikea tapa miettiä liiketoimintaa ja voisiko yrityksillä olla myös muita kannustimia? En tarkoita tällä, että yritysten kannustinta tuottaa voittoa pitäisi vähentää ja että siinä olisi itsessään mitään pahaa, mutta mielestäni olemme jo voineet yritysten yhteiskuntavastuun korostamisella ja siihen liittyneellä arvokeskustelulla nähdä muutosta tähän suuntaan. Scheldonin mielestä yritysten tulisikin ennemmin määritellä yritysten voitto ns. triple bottom line (people, planet,profit) mukaisesti. Tällöin pelkän taloudellisen voiton sijasta tarkasteltaisiin voittoa myös ekologisten ja sosiaalisten arvojen kautta. Mielestäni tämä on voisi olla hyvä lähestymistapa pohdittaessa yritysten kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Tämäkään lähestymistapa ei silti ole aukoton, mutta silti ajattelutapana pelkkää taloudellista voittoa monipuolisempi. Lähestymistapa saattaa kuullostaa myös tutulta siinäkin mielessä, että Ranskan presidentti Nicholas Sargozy esitti samanlaista krittiikkiä bruttokansantuotteen suhteen Vaikka Sarkozyn motiivina voidaan nähdä puheessaan myös se fakta, että hän haluaa saada Ranskan talouden näyttämään esimerkiksi Yhdysvaltojen talouden suhteen paremmalta kuin vain BKT:n per capita suhteutettuna (Ranskassa on pidemmät lomat jne), on ehkä asenneilmapiirissä taloudellisten mittareiden käytön suhteen havaittavissa ihan oikeitakin muutoksia.

Keskustelussa nousi esiin myös ajatus siitä, mihin asioihin tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi panostaa. Scheldon korosti teknologian kehityksen merkitystä eikä syyttä. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että tutkimusresursseja ei valtioilla tai yrityksillä ole loputtomiin. Ei ole siksi sama asia mitä tutkitaan. Aina on olemassa vaihtoehtoiskustannus, jonka vuoksi kaikkiin tutkimusprojekteihin ei rahoitus voi riittää. Voidaankin kysyä, kuinka paljon mahdollisuuksia innovaatioilla oikeasti on kestävän yritystoiminnan, energiatekniikan ja uusiutuvan energian suhteen? Mielestäni niitä on paljon, mutta poliittisten päätösten tekijöiden harmiksi niiden ennustettavuus on todella hankalaa. Ehkä juuri siksi (ja osin päästökaupan vuoksi) ydinvoima pysyy energiakeskusteluiden kestosuosikkina. Tämä ei ole toisaalta ihme, mutta en silti usko, että esimerkiksi Suomen ensisijainen keino olisi energiaongelmien ja päästötavoitteiden suhteen rakentaa montaa uutta ydinvoimalaa, kuten jotkin tahot ovat ehdottaneet. Vaikka ydinvoimasta ei voida vielä pitkään aikaan luopua jo Suomen heikon energiaomavaisuudenkaan vuoksi, en silti näe sitä ensisijaisena tulevaisuuden energia-alana, johon käytettäisiin suuria tutkimuspanostuksia (fuusiovoima on oma lukunsa, mutta en viittaa siihen). Mielestäni uusiutuvan energian kehittämisestä voidaan nähdä paljon suurempia mahdollisuuksia kestävämmän kehityksen ja innovaatioiden ja työllisyydenkin suhteen. Toisin sanoen, mikä on ydinvoimaan panostamisen vaihtoehtoiskustannus suhteessa näihin? Onko se kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna todella kannattavin pidemmän päälle? Suomen kaltaisella pienellä maalla ei “pelimerkkejä” ole liikaa: mitattiin niitä millä mittarilla tahansa. Suomi ei toisaalta ole myöskään ollenkaan huonoimmassa asemassa maailman muihin valtiohin verrattuna, mutta silti velaksi elämisellekin tulee todennäköisesti jossain vaiheessa seinä vastaan.

 

Kiitos.

Menneet uusintavaalit jäivät Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa äänestysaktiivisuuden osalta todella vaisuiksi. Moni äänestäjä protestoi vaaleja jäämällä kotiin. 42 prosentin äänestysaktiivisuus ei siten paljon mairittele. Vaalit eivät tuoneet suuria muutoksia ja eilen julkistettujen tarkistuslaskennan tulokset eivät myöskään tuoneet muutoksia. Ainoa muutos oli Keskustan saama lisäpaikka ja Vihdin puolesta -ryhmän menettämä paikka.  Huolimatta laimeasta äänestysaktiivisuudesta ei Keskustan paikka tullut silti sattumalta, sillä sen verran paljon kampanjointia  Keskustan ehdokkaat tekivät  ympäri Vihtiä. Lisäpaikka oli siten todellinen työvoitto, sillä harvoin kampanjointia tehdään näin erikoisessa tilanteessa. 

Omalta osaltani äänimäärä ei riittänyt valtuustoon, mutta olen silti tyytyväinen ryhmäni kokonaistulokseen sekä siihen, että saimme näissäkin vaaleissa ryhmästämme  alle 30-vuotiaan henkilön valtuustoon Jussi Romsin (29) saadessa taas hienon  äänisaaliin.  

Tuleva valtuustokausi jatkuu täydellä teholla taas vaalien jälkeen. Tällä viikolla oli jo heti tiistaina sivistyskeskuksen infotilaisuus ja nuorisolautakunnan kokous. Ensi viikolla kokoukset jatkuvat myös lautakunnan kokouksella. Syksy tuleekin olemaan politiikan saralla enemmän kuin aktiivinen. Siitä pitää huolen myös kunnan taloustilanne, joka tulee varmasti aiheuttamaan keskustelua.

Tässä vaiheessa kuuluu kuitenkin suuri kiitos kaikille äänestäjille.  Vaikuttamistyö jatkuu edelleen kovalla asenteella!  Pidetään yhteyttä!

 

Vihdin poliittisen suunta taas äänestäjien käsissä

Sunnuntai lähestyy ja puolueiden vaalikampanjat lähestyvät loppusuoraa. Kampanjointia on vielä  syytäkin tehdä täysillä, sillä äänestysprosentti tuntuu jäävän valitettavan alas ainakin ennakkoäänestyksen prosenttien perusteella.

Toisaalta ministeri- ja kansanedustajavierailuja on Vihtiin ainakin riittänyt, joten ainakin he ovat osaltaan kovin yrittäneet vaali-intoa kuntalaisiin luoda. Lauantaina Vihti saa vieraakseen taas liudan ministereitä ja kansanedustajia. Vaalien yksi hyvä puoli onkin ollut, että myös valtakunnan poliittisille johtajille Vihti on varmasti tullut viime viikkoina enemmän kuin tutuksi. Pääministeri Vanhanen lienee ahkerin vierailija, sillä tämän viikon lauantain vierailu Nummelan toritapahtumassa on jo hänen viides vierailunsa Vihdissä kuukauden sisään! 

 Tänään kampanjointi jatkui Nummelan pisteellä ja sitä oli Vanhasen lisäksi siivittämässä myös Keskustan varapuheenjohtaja ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki.  Lisäksi teimme muutaman ehdokkaan kanssa iltapäivällä   ns. kyläkierroksen Jokikunnan-Vanjärven- Haimoon kautta Ojakkalaan, joten kampanjointia keskustalaisten ehdokkaiden osalta ainakin  tänään riitti. 

Sunnuntaina ratkaistaan Vihdin poliittinen suunta. Käytähän siis ääntäsi!

 

Nuoret ja lapset eivät saa jäädä ”politiikan kentällä” paitsioon.

 

-           Pitkäjänteinen ja ennaltaehkäisevä nuoriso työ tarkoittaa kunnalle muutakin kuin henkilöstökuluja.   

Jos tarkastellaan kunnan budjetin kehitystä viime vuosina, niin  voidaan huomata, että  nuorisopalveluiden suhteellinen osuus budjetista on pienentynyt vuosi vuodelta. Tänä vuonna nuorisolautakunnan kuluvan vuoden budjetista leikattiin todella paljon  muihin lautakuntiin nähden, eli noin 10 prosenttia. Vaikka on ymmärrettävää, että jokaisesta osasta kunnan organisaatiota joudutaan näinä aikoina säästämään, mielestäni  kannattaisi kuitenkin ennemmin miettiä lapsiin ja nuoriin kohdistettuja palveluita enemmän kokonaisuutena, kuin vain laskea senttejä kunnan eri  kustannuspaikkojen välillä. Tällöin palveluita pystyttäisiin tuottamaan entistä paremmin myös pidemmällä aikajänteellä. Kysyntää  kuitenkin näille palveluille riittää muuttoliikkeen ja laman myötä entistä enemmän.

Huolimatta yhteiskunnan vuosikymmenten mittaan kasvaneesta roolista lasten ja nuorten kasvatuksessa, kumpuaa mielestäni jokaisen nuoren ja lapsen hyvä kasvatus ensisijaisesti kodista. Valitettavasti kuitenkaan kaikille lapsille ja nuorille sana ”koti” ei ole enää se sama tuttu ja turvallinen käsite, joka sen pitäisi olla. Siksi tarvitsemme kuntien ja valtion palveluita, joiden avulla voidaan luoda yhteiskunnassamme turvaverkko myös niille, joiden lähtökohdat elämään eivät ole parhaat mahdolliset. Kunnan sekä erilaisten järjestöjen tekemä nuorisotyö tärkeä osa yhteiskuntamme tarjoamaa tukiverkkoa, josta ei tule tinkiä. Esimerkiksi se, millaisia nuorisopalveluita tarjotaan tai miten nuorisojärjestöjä tuetaan, on myös samalla poliittinen arvovalinta. Koko turvaverkon toiminnan optimointi on puolestaan enemmän kuin miljoonien eurojen arvoinen kysymys, johon ei ole varmasti helppoja vastauksia, mutta turvaverkon toimintaan liittyviä asioita voimme havainnoida arjessamme sitäkin enemmän. Esimerkiksi aiemmin tänä kesänä tässäkin lehdessä uutisoitiin huostaan otettujen lasten ja nuorten kasvaneesta määrästä, ja siitä kuinka paljon jokainen huostaan otettu lapsi tulee yhteiskunnallemme maksamaan. Vaikka lasten huostaanottojen syyt ovat yleensä monisyiset, on myös niiden kohdalla mietittävä, miten kunta voisi nykyistä paremmin ennaltaehkäistä niitä sekä ylipäänsä nuorten syrjäytymistä. Mielestäni ennaltaehkäisyn parantamiseksi poikkihallinnollista yhteistyötä sekä tietojen vaihtoa pitäisi tehdä eri hallinnonalojen välillä entistä enemmän. Esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden tietotaitoa tulisi käyttää entistä enemmän hyödyksi, sillä he kohtaavat nuoria heidän vapaa-ajallaan ja siten näkevät ja kuulevat nuorten elämästä myös sellaisia asioita, joita kouluissa ei pystytä tai ehditä huomioimaan (tällä hetkellä esimerkki hyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä on Vihdin yhteiskoulun Nuorisotyöntekijä koulussa –hanke, joka on toteutettu lääninhallituksen rahoituksella).

Nuorten ja lasten ongelmien tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn perustana on ollut toimiva ns. etsivä nuorisotyö. Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tavoitteena on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Tämä työ vie kunnan budjetista (laskentavasta riippuen, nuorisotoimen budjetti on noin 480 000 euroa, johon kuuluu paljon muutakin nuorisotyötä) noin kolme promillea, mutta onnistuessaan tämä työ tuo varmasti tuon rahan moninkertaisena takaisin pienentyneinä menoina muiden hallinnonalojen osalta.  Vaikka edellä olevaan kommenttiin joku voisi kyynisesti tokaista, että  ennaltaehkäisevän työn arvoa ei kukaan pysty tarkasti sanomaan tai määrittämään, niin uskon että jokainen panostettu sentti ja euro, on sen työn arvoinen. Puhumattakaan kaikesta siitä ilon määrästä, mitä mukava ja tuttu nuorisotoimen oleskelupaikka, ystäväpiiri ja luotettavat ohjaajat nuorten elämään tuovat.

Kirjoitus julkaistu Luoteis-Uusimaassa 2.9. ja Vihdin Uutisissa (tosin lyhennettynä 3.9.)

 

Muutama sana uusintavaalien vaalirahakorvauksista

Uusintavaalien osalta on vellonut keskustelua myös vaaleissa maksettavista korvauksista. Mediassa on esiintynyt osin  virheellistä tietoa korvausten maksamisperusteista, mutta onneksi niitä on nyt akettu oikaista  1.

Väärinkäsityksiä on aiheuttanut laskentaperusteena ollut 25o euron korvaus per ehdokas, jota oli tulkittu hieman liian kirjaimellisesti. Asiasta on esiintyi aluksi väitteitä, että jokainen ehdokas saisi tämän summan automaattisesti tililleen allekirjoittamalla oikeusministeriön kanssa valtakirjan, jossa he suostuvat hyväksymään sieltä tulevan korvauksen eivätkä vaadi lisäkorvauksia vaalien aiheuttamista kuluista.   Vähemmälle huomiolle jäi kuitenkin se tosiseikka, että tätä 250 euroa per ehdokas käytettiin vain laskennallisena perusteena sille, kuinka paljon vaaleihin käytetyistä kuluista tullaan kokonaisuudessaan korvaamaan. Oikeusministeriö ei missään vaiheessa kuitenkaan velvoittanut puolueidenpaikallisyhdistyksiä/ kunnallisjärjestöjä maksamaan tätä korvausta edelleen puolueiden ehdokkaille. Tilanne oli ennemminkin päin vastoin.   Siten puolueiden kunnallisjärjestöt voivat itse päättää, miten he jakavat sen kampanjoinnissa: antavatko he sen ehdokkailleen vai käyttävätkö sen enemmän vain yhteiseen vaalikampanjointiin.

Nähtäväksi jää, valitetaanko myös näiden vaalien tuloksesta. Se on vielä mahdollista. Toivottavasti näin ei käy, sillä jatkuva epävarmuus vaalien alla halvaannuttaa todella pahasti kunnallispoliittista päätöksentekoa.

 

Vaalikampanjoinnin avaus

Tänään  vaalikampanjointi sitten virallisesti alkoi kunnallisjärjestön vaalitapahtumalla Nummelan keskustassa. Tapahtuman odotetuin vieras oli pääministeri Vanhanen, joka saapui tapahtumaan klo 17.00 Keskustelua riitti ja tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa kampanjointia.

Vaalitapahtumassa oli mukana myös Keskustan pää-äänenkannattajan Suomenmaan toimittajia, jotka tekivät jutun tapahtumasta. Keskustelin myös  heidän kanssaan ja kommentoin uusintavaaleja, tulevaa vaalikampanjointia ja kulunutta sekä tulevaa vuotta Vihdin kunnan kannalta.

Seuraava vaalitapahtuma on luvassa lauantaina 15.8. klo 10-13 Nummelan torilla, jossa Keskustanaiset järjestävät  toritapahtuman.  Vihti-päivien viikonloppuna Keskusta järjestää perjantaina 21.8.  klo 17.00 Otalampi talolla vaalitapahtuman, jossa paikalla on puhumassa pääministeri Matti Vanhanen.  Lisäksi Keskusta on samana viikonloppuna kampanjoimassa 22.8 klo 10-18 Wuosisatamarkkinoilla Vhdin Kirkonkylässä,  wanhan ajan merkeissä, mutta sitäkin tuoreemmin ajatuksin. Tule mukaan!

 

Turvallinen koulumatka on jokaisen lapsen oikeus

Näin uuden lukukauden alkaessa, on taas hyvä pohtia koululaisten arjen turvallisuutta liikenteessä. Koulumatkat ovat jokapäiväinen osa koululaisten päivää ja koulukyydit ovat osaltaan myös merkittävä osa sivistystoimen budjetista.

Vihdin kunnassa vuonna 2007 tehtyjen koulukyytien kilpailutukset tuottivat surullisen kuuluisan tuloksen: kahden vuoden aikana edellisiin kuljetussopimuksiin verrattuna lisämenoja tuli noin 500 000 euroa, (summa laskettu verrattuna sitä ennen olevilla kuljetustaksoilla.) Arvioitu summa ei sisällä kilpailutuksiin palkattujen työntekijöiden kustannuksia, ja vaikka huomioitaisiin polttoaineen hinnannousu, on se kokonaisuudessaan todella suuri lisäys. Nyt nämä ylimääräiset kulut halutaan (vaikka kukaan kunnassa  ei sitä ääneen sano) korvata säästöillä kuljetusreiteissä muuttamalla teiden vaarallisuusluokituksia, jonka vuoksi esimerkiksi Jokikunnalla läpi Nummi-Pusulaan kulkevan Pakaselan tien koululaisista  todella moni lapsi  jää ilman koulukyytiä.  Vihdin kunta on käyttänyt luokitteluiden muutosten perusteluina Koululiitu-ohjelmaa. Nykyinen ohjelma ei kuitenkaan ole viimeisin Etelä-Suomen läänin suosittelema päivitetty versio, joka ei siten ota riittävästi huomioon pientareen kapeutta, tien kuntoa, mutkaisuutta, valaistusolosuhteita ja korkeuseroja. Tähän asiaan on esimerkiksi Jokikunnan vanhempainyhdistys ottanut kantaa ja perännyt kunnalta selkeämpää linjausta siitä, miten hetkessä aiemmin vaaralliseksi luokiteltu tie voi muuttua ilman mitään tien parannuksia tai merkittäviä liikenteen vähennyksiä, yht´äkkiä turvalliseksi.  Mielestäni se on varsin hyvä kysymys.  Siksi olisi enemmän kuin kohtuullista vaatia, että tänä keväänä aloitettu uusi kilpailutus toisi jatkossa merkittäviä säästöjä, jotta koulukuljetuksissa päästäisiin viimeistään ensi vuoden syksyllä alkavana lukuvuotena takaisin järkeviin linjauksiin teiden turvallisuusluokittelussa.

Mielestäni lasten liikenneturvallisuudesta säästäminen ei voi olla ensisijainen keino pohdittaessa säästöjä: tarvitaanko henkilövahinkoja ennen kuin ymmärretään turvallisen koulutien todellinen merkitys. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu.