Vapaa akateeminen tutkimus on parhaimmillaan luovaa työtä, jossa ihminen pystyy luomaan yhteiskunnalle uutta hyödyllistä tietoa. Huonoimmillaan se on pelkkää papereiden pyöritystä, jossa menee paljon aikaa pelkkiin apuraha-anomuksiin, itse tutkimuksen jäädessä sivuosaan. Tällöin ei tutkimustyön vapaudestakaan voida juurikaan edes puhua.

Tavallaan jo nyt tutkimustyössä olevan pätkätyöntekijän elämä yliopistolla muistuttaa ainakin tietynlaisen taloudellisen epävarmuuden suhteen yrittäjän elämää. Sillä ei tietenkään voi perustella sitä, että tutkijoiden pitäisi rynnätä perustamaan heti yrityksiä, mutta uusia ajatuksia akateemisen yrittäjyyden suhteen tarvittaisiin. Miksi sitten taistella apuraha-anomusten kanssa, jos tutkimusta olisi mahdollista tehdä esimerkiksi yhdessä jonkin yrityksen kanssa. Tällä hetkellä monet tutkimushankkeet paisuvat todella suuriksi ja resursseja tuhlataan byrokratiaan, konsortioiden kokoamiseen ja keskinäiseen viestintään. Lisäksi myös ns tavallisia perustutkinto-opiskelijoita olisi kannustettava mukaan Venture Cupin kaltaisiin projekteihin, jossa opitaan yrittäjyyttä, ja näkemään oman opiskelualan tutkimukset mahdollisten innovaatiomahdollisuuksien kannalta. Myös yrittäjyyskursseja pitäisi pystyä tarjoamaan enemmän korkeakouluilla.

Suomessa akateeminen yrittäjyys on edelleen suhteellisen vähäistä. Esimerkiksi tohtorit voisivat hyödyntää osaamistaan enemmän myös kaupallisesti. Toisaalta kysymys ei ole vain tohtoreiden aktiivisuudesta, vaan myös yrityksien pitää muuttaa asenteitaan. Tällä hetkellä tohtoreiden tietotaitoa ei osata käyttää riittävän hyvin. Ehkä vuoropuhelulle olisikin tässä asiassa tilausta.

Keskustelua on ainakin valtion suunnalta herätelty, ja suorastaan ravisteltu korkeakoulujen perusteita. Suunnitteilla olevasta ns. innovaatioyliopistosta (tai Espoon yliopistosta, kuten sitä on myös tietyissä yhteyksissä on kutsuttu) yhtenä ideana on ollut luoda siitä samantapainen kuin Yhdysvaltojen MIT:sta. Se käy aika selvästi valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtaman työryhmän raportista. Toivottavasti tässä hankkeessa huomioidaan myös tutkijat ja heitä kannustetaan akateemiseen yrittäjyyteen, jotta innovaatioyliopistosta saataisiin muodostettua paikka, jossa tutkimus olisi todella vapaampaa ja tulokset vielä nykyistä laadukkaampia. Tavoite on hyvä, mutta siihen ei ole helppoa päästä. Oli lopputulos mikä tahansa, ei tule kuitenkaan saisi johtaa opiskelijoiden äänivallan pienemiseen. Niin yrittäjyydessä kuin monissa muissakin asioissa mahdollisuus vaikuttaa itseensä liittyviin asioihin motivoi ihmisiä. Opiskelijat eivät tässä suhteessa tuota poikkeusta. Se pitäisi kaikkien muistaa.