Suomi on mukana Euroopan Unionin päästövähennystavoitteessa, jonka tavoitteena on 20 prosentin vähennys päästöihin vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tavoite saattaa vielä nousta 30 prosenttiin, jos tällä hetkellä ulkopuolella olevat teollisuusmaat tulevat mukaan. Suomelle tämä merkitsee sitä, että energiatehokkuutta on parennettava 20 prosentilla ja uusiutuvan energian osuutta on nostettava 38 prosenttiin. Tämän lisäksi biopolttoaineiden osuus pitäisi saada nostettua 10 prosenttiin.
Vihdissä on reagoitu ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun jo viime vuosituhannen puolella. Vihti liittyi vuonna 1999 kuntien ilmastokampanjaan ja teki päästövähennyssuunnitelman. Tämä suunnitelma alkaa tosin tätä nykyä olla päivityksen tarpeessa, sillä vuodet ovat vierineet ja paljon on ehtinyt tapahtua vuoden 1999 jälkeen. Päästövähennyssuunnitelman voisi osaltaan liittää myös kunnan tulevaan strategiaan. Mielestäni ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa tarvitaan poikkihallinnollisuutta, jotta kaikki mahdolliset energiatehokkuuteen, elinkeinopolitiikkaan, kunnan harjoittamaan maankäyttöön, kaavoitukseen, ja liikennepolitiikkaan, liittyvät näkökohdat pystytään huomioimaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. En sano ,etteikö jo nyt olisi paljon tehty, mutta silti ilmastonmuutoksen torjuntaan joudutaan panostamaan varmasti vielä nykyistäkin enemmän.
Energiatehokkuus ja energiasta aiheutuvien kustannusten karsinta kulkevat varsin usein “käsi kädessä”. Ongelmana on tosin kunnalla tai kunnan pääosin omistamalla yhtiöllä siinä, että sillä ei ole välttämättä erilaisten perustamiskustannusten vuoksi aina motiivia valita hieman enemmän investointeja vaativaa, mutta energiatehokkaampaa ratkaisua, jos se ei hyödy siitä suoraan. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska kuntien taloudet ovat olleet niin tiukoilla, mutta silti hankalaa koko yhteiskunnan kannalta pidemmällä tähtäimellä.
Energiantuotannon ja energiankäytön suunnittelun pitää olla pitkäjänteistä ja suunnittelun pitää huomioida kuntien rooli keskeisenä ympäristöpoliittisena toimijana. Toisaalta myös valtiolla voisi olla nykyistä enemmän roolia. Se voisi esimerkiksi asettaa kunnille jotain uusia “porkkanoita”, jotka kannustaisivat niitä toimimaan nykyistä pitkäjänteisimmin ja monipuolisemmmin energia- ja ympäristöasioiden eteen. Tällöin kunnalle muodostuisi paremmin kannusteita kehittää ympäristösuunnitteluaan, jolloin kunnalla olisi vähemmän houkutusta jäädä ns. “vapaamatkustajaksi” ympäristöpoliittisissa velvoitteissa.
