Politiikkaa, politiikkaa ja vielä lisää politiikkaa

Eilen torstaina oli tutkimuslaitos Global Footprint Networkin laskelmien mukaan päivä (overshoot day), jolloin kaikki luonnon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on tämän vuoden osalta kulutettu. Loppuvuoden ihmiset elävät siten velaksi suhteessa uusiutuviin luonnonvaroihin. Suomen osalta tilastot ovat vielä karummat, sillä keskimääräisen suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman 16. suurin. (Suomen ympäristökeskus 2008).

On valitettava tosiasia, että pidemmän päälle velka käy kalliiksi. Siksi ei liene liioiteltua sanoa, että panostukset energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja ylipäänsä uudenlaisiin tuotantomenetelmiin taloudessa tulevat olemaan ratkaisevia tekijöitä, joilla tämä velanotto voitaisiin pysäyttää.Yhtenä ratkaisevana tekijänä tulevat olemaan yritysten toimintatavat, joissa kestävä kehitys tulisi huomioida nykyistä paremmin. Mutta mitä tämä sitten voisi tarkoittaa käytännössä? Olin maanantaina keskustelutilaisuudessa Yhdysvaltojen suurlähetystössä, jossa paikalla oli tutkija ja businesskonsultti Paul Scheldon . Scheldon on tutkinut paljon kestävän kehityksen liiketoimintaa. Mielestäni hänen vetämässä keskustelussa tuli esille mielenkiintoisia argumentteja kestävän kehityksen liiketoiminnan puolesta. Lisäksi keskusteluissa tuli esille myös se, että ympäristöystävällisemmät tuotantomenetelmät voivat olla myös hyvä mahdollisuus liiketoiminnalle ja oikeastaan toimivien kannustien luominen yrityksille on ympäristön kannalta yksi avaintekijöitä, joilla saasteita ja ympäristön kuormitusta voidaan vähentää.

Yksi esimerkki uudenlaisesta ajattelusta oli käsite yritysten voitosta. Voitolla käsitetään yleensä aina vain yrityksen tuottaman voitto. (profit) On kuitenkin hyvä esittää kysymys, onko tämä tapa enää ainoa oikea tapa miettiä liiketoimintaa ja voisiko yrityksillä olla myös muita kannustimia? En tarkoita tällä, että yritysten kannustinta tuottaa voittoa pitäisi vähentää ja että siinä olisi itsessään mitään pahaa, mutta mielestäni olemme jo voineet yritysten yhteiskuntavastuun korostamisella ja siihen liittyneellä arvokeskustelulla nähdä muutosta tähän suuntaan. Scheldonin mielestä yritysten tulisikin ennemmin määritellä yritysten voitto ns. triple bottom line (people, planet,profit) mukaisesti. Tällöin pelkän taloudellisen voiton sijasta tarkasteltaisiin voittoa myös ekologisten ja sosiaalisten arvojen kautta. Mielestäni tämä on voisi olla hyvä lähestymistapa pohdittaessa yritysten kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Tämäkään lähestymistapa ei silti ole aukoton, mutta silti ajattelutapana pelkkää taloudellista voittoa monipuolisempi. Lähestymistapa saattaa kuullostaa myös tutulta siinäkin mielessä, että Ranskan presidentti Nicholas Sargozy esitti samanlaista krittiikkiä bruttokansantuotteen suhteen Vaikka Sarkozyn motiivina voidaan nähdä puheessaan myös se fakta, että hän haluaa saada Ranskan talouden näyttämään esimerkiksi Yhdysvaltojen talouden suhteen paremmalta kuin vain BKT:n per capita suhteutettuna (Ranskassa on pidemmät lomat jne), on ehkä asenneilmapiirissä taloudellisten mittareiden käytön suhteen havaittavissa ihan oikeitakin muutoksia.

Keskustelussa nousi esiin myös ajatus siitä, mihin asioihin tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi panostaa. Scheldon korosti teknologian kehityksen merkitystä eikä syyttä. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että tutkimusresursseja ei valtioilla tai yrityksillä ole loputtomiin. Ei ole siksi sama asia mitä tutkitaan. Aina on olemassa vaihtoehtoiskustannus, jonka vuoksi kaikkiin tutkimusprojekteihin ei rahoitus voi riittää. Voidaankin kysyä, kuinka paljon mahdollisuuksia innovaatioilla oikeasti on kestävän yritystoiminnan, energiatekniikan ja uusiutuvan energian suhteen? Mielestäni niitä on paljon, mutta poliittisten päätösten tekijöiden harmiksi niiden ennustettavuus on todella hankalaa. Ehkä juuri siksi (ja osin päästökaupan vuoksi) ydinvoima pysyy energiakeskusteluiden kestosuosikkina. Tämä ei ole toisaalta ihme, mutta en silti usko, että esimerkiksi Suomen ensisijainen keino olisi energiaongelmien ja päästötavoitteiden suhteen rakentaa montaa uutta ydinvoimalaa, kuten jotkin tahot ovat ehdottaneet. Vaikka ydinvoimasta ei voida vielä pitkään aikaan luopua jo Suomen heikon energiaomavaisuudenkaan vuoksi, en silti näe sitä ensisijaisena tulevaisuuden energia-alana, johon käytettäisiin suuria tutkimuspanostuksia (fuusiovoima on oma lukunsa, mutta en viittaa siihen). Mielestäni uusiutuvan energian kehittämisestä voidaan nähdä paljon suurempia mahdollisuuksia kestävämmän kehityksen ja innovaatioiden ja työllisyydenkin suhteen. Toisin sanoen, mikä on ydinvoimaan panostamisen vaihtoehtoiskustannus suhteessa näihin? Onko se kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna todella kannattavin pidemmän päälle? Suomen kaltaisella pienellä maalla ei “pelimerkkejä” ole liikaa: mitattiin niitä millä mittarilla tahansa. Suomi ei toisaalta ole myöskään ollenkaan huonoimmassa asemassa maailman muihin valtiohin verrattuna, mutta silti velaksi elämisellekin tulee todennäköisesti jossain vaiheessa seinä vastaan.

Menneet uusintavaalit jäivät Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa äänestysaktiivisuuden osalta todella vaisuiksi. Moni äänestäjä protestoi vaaleja jäämällä kotiin. 42 prosentin äänestysaktiivisuus ei siten paljon mairittele. Vaalit eivät tuoneet suuria muutoksia ja eilen julkistettujen tarkistuslaskennan tulokset eivät myöskään tuoneet muutoksia. Ainoa muutos oli Keskustan saama lisäpaikka ja Vihdin puolesta -ryhmän menettämä paikka.  Huolimatta laimeasta äänestysaktiivisuudesta ei Keskustan paikka tullut silti sattumalta, sillä sen verran paljon kampanjointia  Keskustan ehdokkaat tekivät  ympäri Vihtiä. Lisäpaikka oli siten todellinen työvoitto, sillä harvoin kampanjointia tehdään näin erikoisessa tilanteessa. 

Omalta osaltani äänimäärä ei riittänyt valtuustoon, mutta olen silti tyytyväinen ryhmäni kokonaistulokseen sekä siihen, että saimme näissäkin vaaleissa ryhmästämme  alle 30-vuotiaan henkilön valtuustoon Jussi Romsin (29) saadessa taas hienon  äänisaaliin.  

Tuleva valtuustokausi jatkuu täydellä teholla taas vaalien jälkeen. Tällä viikolla oli jo heti tiistaina sivistyskeskuksen infotilaisuus ja nuorisolautakunnan kokous. Ensi viikolla kokoukset jatkuvat myös lautakunnan kokouksella. Syksy tuleekin olemaan politiikan saralla enemmän kuin aktiivinen. Siitä pitää huolen myös kunnan taloustilanne, joka tulee varmasti aiheuttamaan keskustelua.

Tässä vaiheessa kuuluu kuitenkin suuri kiitos kaikille äänestäjille.  Vaikuttamistyö jatkuu edelleen kovalla asenteella!  Pidetään yhteyttä!

Sunnuntai lähestyy ja puolueiden vaalikampanjat lähestyvät loppusuoraa. Kampanjointia on vielä  syytäkin tehdä täysillä, sillä äänestysprosentti tuntuu jäävän valitettavan alas ainakin ennakkoäänestyksen prosenttien perusteella.

Toisaalta ministeri- ja kansanedustajavierailuja on Vihtiin ainakin riittänyt, joten ainakin he ovat osaltaan kovin yrittäneet vaali-intoa kuntalaisiin luoda. Lauantaina Vihti saa vieraakseen taas liudan ministereitä ja kansanedustajia. Vaalien yksi hyvä puoli onkin ollut, että myös valtakunnan poliittisille johtajille Vihti on varmasti tullut viime viikkoina enemmän kuin tutuksi. Pääministeri Vanhanen lienee ahkerin vierailija, sillä tämän viikon lauantain vierailu Nummelan toritapahtumassa on jo hänen viides vierailunsa Vihdissä kuukauden sisään! 

 Tänään kampanjointi jatkui Nummelan pisteellä ja sitä oli Vanhasen lisäksi siivittämässä myös Keskustan varapuheenjohtaja ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki.  Lisäksi teimme muutaman ehdokkaan kanssa iltapäivällä   ns. kyläkierroksen Jokikunnan-Vanjärven- Haimoon kautta Ojakkalaan, joten kampanjointia keskustalaisten ehdokkaiden osalta ainakin  tänään riitti. 

Sunnuntaina ratkaistaan Vihdin poliittinen suunta. Käytähän siis ääntäsi!

-           Pitkäjänteinen ja ennaltaehkäisevä nuoriso työ tarkoittaa kunnalle muutakin kuin henkilöstökuluja.   

Jos tarkastellaan kunnan budjetin kehitystä viime vuosina, niin  voidaan huomata, että  nuorisopalveluiden suhteellinen osuus budjetista on pienentynyt vuosi vuodelta. Tänä vuonna nuorisolautakunnan kuluvan vuoden budjetista leikattiin todella paljon  muihin lautakuntiin nähden, eli noin 10 prosenttia. Vaikka on ymmärrettävää, että jokaisesta osasta kunnan organisaatiota joudutaan näinä aikoina säästämään, mielestäni  kannattaisi kuitenkin ennemmin miettiä lapsiin ja nuoriin kohdistettuja palveluita enemmän kokonaisuutena, kuin vain laskea senttejä kunnan eri  kustannuspaikkojen välillä. Tällöin palveluita pystyttäisiin tuottamaan entistä paremmin myös pidemmällä aikajänteellä. Kysyntää  kuitenkin näille palveluille riittää muuttoliikkeen ja laman myötä entistä enemmän.

Huolimatta yhteiskunnan vuosikymmenten mittaan kasvaneesta roolista lasten ja nuorten kasvatuksessa, kumpuaa mielestäni jokaisen nuoren ja lapsen hyvä kasvatus ensisijaisesti kodista. Valitettavasti kuitenkaan kaikille lapsille ja nuorille sana ”koti” ei ole enää se sama tuttu ja turvallinen käsite, joka sen pitäisi olla. Siksi tarvitsemme kuntien ja valtion palveluita, joiden avulla voidaan luoda yhteiskunnassamme turvaverkko myös niille, joiden lähtökohdat elämään eivät ole parhaat mahdolliset. Kunnan sekä erilaisten järjestöjen tekemä nuorisotyö tärkeä osa yhteiskuntamme tarjoamaa tukiverkkoa, josta ei tule tinkiä. Esimerkiksi se, millaisia nuorisopalveluita tarjotaan tai miten nuorisojärjestöjä tuetaan, on myös samalla poliittinen arvovalinta. Koko turvaverkon toiminnan optimointi on puolestaan enemmän kuin miljoonien eurojen arvoinen kysymys, johon ei ole varmasti helppoja vastauksia, mutta turvaverkon toimintaan liittyviä asioita voimme havainnoida arjessamme sitäkin enemmän. Esimerkiksi aiemmin tänä kesänä tässäkin lehdessä uutisoitiin huostaan otettujen lasten ja nuorten kasvaneesta määrästä, ja siitä kuinka paljon jokainen huostaan otettu lapsi tulee yhteiskunnallemme maksamaan. Vaikka lasten huostaanottojen syyt ovat yleensä monisyiset, on myös niiden kohdalla mietittävä, miten kunta voisi nykyistä paremmin ennaltaehkäistä niitä sekä ylipäänsä nuorten syrjäytymistä. Mielestäni ennaltaehkäisyn parantamiseksi poikkihallinnollista yhteistyötä sekä tietojen vaihtoa pitäisi tehdä eri hallinnonalojen välillä entistä enemmän. Esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden tietotaitoa tulisi käyttää entistä enemmän hyödyksi, sillä he kohtaavat nuoria heidän vapaa-ajallaan ja siten näkevät ja kuulevat nuorten elämästä myös sellaisia asioita, joita kouluissa ei pystytä tai ehditä huomioimaan (tällä hetkellä esimerkki hyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä on Vihdin yhteiskoulun Nuorisotyöntekijä koulussa –hanke, joka on toteutettu lääninhallituksen rahoituksella).

Nuorten ja lasten ongelmien tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn perustana on ollut toimiva ns. etsivä nuorisotyö. Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tavoitteena on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Tämä työ vie kunnan budjetista (laskentavasta riippuen, nuorisotoimen budjetti on noin 480 000 euroa, johon kuuluu paljon muutakin nuorisotyötä) noin kolme promillea, mutta onnistuessaan tämä työ tuo varmasti tuon rahan moninkertaisena takaisin pienentyneinä menoina muiden hallinnonalojen osalta.  Vaikka edellä olevaan kommenttiin joku voisi kyynisesti tokaista, että  ennaltaehkäisevän työn arvoa ei kukaan pysty tarkasti sanomaan tai määrittämään, niin uskon että jokainen panostettu sentti ja euro, on sen työn arvoinen. Puhumattakaan kaikesta siitä ilon määrästä, mitä mukava ja tuttu nuorisotoimen oleskelupaikka, ystäväpiiri ja luotettavat ohjaajat nuorten elämään tuovat.

Kirjoitus julkaistu Luoteis-Uusimaassa 2.9. ja Vihdin Uutisissa (tosin lyhennettynä 3.9.)